Stan Laurel ja Oliver Hardy olivat kumpikin oman alansa mestareita – poikkeuksellisia näyttelijöitä ja koomikoita. He esiintyivät yhdessä yli 106 elokuvassa, ja heidän ajaton komediansa on yhä miljoonien ihmisten rakastamaa.

Sons of the Desert on vuonna 1965 perustettu yhteisölähtöinen Laurel ja Hardy -arvostusseura, joka vaalii Stanin ja Ollien tuotantoa. Järjestämme jäsenille tapahtumia ja elokuvanäytöksiä sekä edistämme Laurel ja Hardyn elokuvien tunnettavuutta, pyrkien säilyttämään ja välittämään nämä poikkeukselliset elokuvat myös tuleville sukupolville.

Seuran nimi juontaa Laurelin ja Hardyn vuoden 1933 elokuvasta Sons of the Desert, joka tunnetaan Suomessa nimellä Kesäleskiä Havaijissa (myös nimellä Päivänpaisteisia pässinpäitä). Elokuvassa järjestön vuosikokoukseen halajavat kaverukset kehittävät ovelan juonen päästäkseen sinne vaimojensa kielloista huolimatta. Stanin ja Ollien lisäksi elokuvassa esiintyvät muun muassa Charlie Chase ja Mae Bush.

Jokainen Sons of the Desert -järjestön ”teltta” nimetään jonkin Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvan mukaan. Helsingin keitaan nimi, Me and My Pal, juontaa vuoden 1933 lyhytelokuvasta, jossa Stanin ja Ollien on tarkoitus matkustaa häihin, mutta he päätyvät palapelin pauloihin. Helsinki on Suomen ensimmäinen Sons of the Desert teltta ja maailman 392:s keidas.

Sons of the Desertin Helsingin teltta Me and My Pal on perustettu vuonna 2026. Perustajajäsenet ovat Pekka Lehtosaari (Grand Sheik), Kari Korhonen (Vice Sheik), Sampo Haahti (Sub-Vice Vizier) ja Jukka Heiskanen (Grand Vizier).

Yhteiset tilaisuudet järjestää elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Grand Sheik Pekka Lehtosaari. Hän hankkii ja tekstittää kokoontumisissa katsottavat Laurel ja Hardy -elokuvat sekä koordinoi tilavaraukset ja ruokailut yhdessä kokin kanssa.

Fetsi

Jäsenyyden ulkoinen tunnus on vuoden 1933 elokuvassa esiintyvä Lähi-idästä lähtöisin oleva päähine nimeltä fetsi. Käyttämämme fetsi on Sons of the Desert -järjestön hyväksymä, ja sitä on valmistettu järjestölle tilauksesta jo vuosikymmenten ajan.

Myös tarbooshina tunnettu päähine on syntynyt Marokossa 1800-luvun alussa. Se on saanut nimensä Pohjois-Marokossa sijaitsevan Fezin kaupungin mukaan, jossa kasvavia karmiininpunaisia marjoja käytettiin fetsikankaan värjäämiseen. 1900-luvulla sen käyttö levisi Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Pohjois-Afrikkaan.

Fetsimme valmistetaan käsityönä sametista. Muotoilu kunnioittaa esikuvaansa pienellä nyökkäyksellä 1940-luvun ajattomaan loisteeseen. Minimitilaus on 13 fetsiä, ja niitä tilataan Helsingin teltalle aina, kun uusia jäseniä on kertynyt tarvittava määrä.

Arvonimi

Jokaiselle jäsenelle myönnetään jäsenkirja osoituksena jäsenyydestä ja siihen liittyvästä arvonimestä. Jäsenkirjassa on järjestön tunnus, ja se on vahvistettu perustajajäsenten allekirjoituksilla.

Arvonimi joko myönnetään tai sen voi suunnitella itse. Kunkin arvonimen on oltava uniikki – kahta samanlaista ei voi olla olemassa samassa keitaassa. Suositeltavia liitteitä ovat muun muassa Caliph, Mufti, Pasha, Sultan, Camel, Fez, Emir, Potentate ja Chief. Näihin kaikkiin voi liittää etuliitteitä, kuten Grand, Imperial, Supreme, Exalted, Master, Guardian, Herald, Deputy, Minister, Custodian, Junior ja Apprentice.

Esimerkkejä mahdollisista arvonimistä: Minister of Mild Dignity, Registrar of Ancient Tomfoolery, Custodian of Two Minds, Grand Mufti of Rituals Nobody Remembers, Enforcer of Forgetfulness, High Sultan of Slapstick ja Inspector of Blank Slates.

Perustajajäsenet eli hallituksen jäsenet eivät saa keksiä omia titteleitään, vaan heidän tulee käyttää ainoastaan perustuslaissa määriteltyjä arvonimiä Sheik ja Vizier. Nämä arvonimet ja niiden johdannaiset ovat suojattuja muilta jäseniltä, sillä niitä käytetään kansainvälisesti kaikkien telttojen ”hallituksissa”.

Lisäksi jokaiselle jäsenelle painetaan Helsingin teltan logolla varustettu nimikortti, jossa mainitaan jäsenen nimi, jäsennumero ja arvonimi järjestössä.

Kunniajäsenet

Kunniajäsenyys myönnetään toisen teltan jäsenille, jotka ovat tavalla tai toisella merkittävästi auttaneet Helsinki #392 ”Me and My Pal” keidasta. Kunniajäsennyyden edellytyksenä on, että sen saajalla on entuudestaan oma fetsi.

Jäsenyyden velvoitteet

Veljesjärjestöjen perinteiden mukaisesti Sons of the Desert tuo yhteen Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elämästä ja tuotannosta kiinnostuneita miehiä ja naisia. Samojen perinteiden mukaisesti huomioimme ja kunnioitamme toisiamme. Jäsenyyteen tarvitaan yhden jo jäsenenä olevan veljen suositus.

Jäsenyys ei velvoita erityistoimiin, eikä arvonimillä ole minkäänlaista valtaa jäsenten välillä – ei edes perustajajäsenillä. Ainoa velvoittava arvonimi on Grand Sheik, jonka tehtävänä on järjestää yhteiset tilaisuudet ja hoitaa vuosittainen maksu ulkomaiselle kattojärjestölle.

Poikkeuksellisesti Helsingin Sons of the Desert -teltalla ei ole jäsenmaksua. Jokainen jäsen maksaa itse jäsendiplominsa, fetsinsä ja nimikorttinsa sekä ruokansa ja juomansa yhteisissä tilaisuuksissa. Tästä syystä edellytämme jäseniltä aktiivisuutta yhteisissä ponnistuksissa. Grand Sheik hoitaa vuosimaksun emojärjestölle henkilökohtaisista varoistaan.

Jäsennyyteen tarvitaan yksi suosittelija ja yksimielinen yhteisäänestys. Koska jäsenyys on ilmainen, käytössä oleva tila rajoittaa jäsenmäärää. Tila mahdollistaa istumapaikan maksimissaan noin 50 henkilölle. Kaikki jäsenet eivät luonnollisesti pääse kaikkiin tilaisuuksiin, joten jäsenmäärämme on rajattu 107 henkilöön. Osanottajat tilaisuuksiin otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä.

Jäsenyyden ainoa velvoite on pitää hauskaa katsellen, tutkien ja keskustellen Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elämästä ja elokuvista. Elokuvia katsotaan yhdessä jäsentilaisuuksissa ruokailun ja keskustelun lomassa. Ruokailu maksaa jäsenille 20 € ja mahdollisille vieraille 25 €, kunnes Chef Rôtisseur toisin päättää.

Helsingin Sons of the Desert -logon on suunnitellut kansainvälisesti tunnettu, Puupäähatulla palkittu sarjakuvapiirtäjä ja Sons of the Desertin perustajajäsen Vice Sheik Kari Korhonen. Hänen luomiaan Aku Ankka -tarinoita ja Roope Ankan päiväkirjoja on julkaistu yhteensä 39 maassa.

Sons of the Desert järjestön historia

Vuonna 1964, kolme vuotta John McCaben kirjoittama elämäkerta Mr. Laurel and Mr. Hardy julkaisun jälkeen, McCabe perusti pienen Laurel ja Hardy -ihailijoiden ryhmän. Ryhmään kuuluivat muun muassa näyttelijä Orson Bean, pilapiirtäjä Al Kilgore, televisiopersoona Chuck McCann sekä John Municino. McCabe laati leikillisen, näennäisen vakavamielisen ”perustuslain”, joka pilaili monien veljesjärjestöjen muodollisuuksilla. Stan Laurel hyväksyi asiakirjan ja muokkasi sitä humoristisesti; hän ehdotti, että jäsenet voisivat käyttää feziä tai pikkutakin merkkiä, jossa olisi tunnuslause ”Two Minds Without a Single Thought”.

Perustajajäsen Al Kilgore loi logon, jossa motto esitettiin latinaksi (Laurelin toivomuksen mukaisesti, jotta järjestöllä olisi ”puolivillainen arvokkuus”) muodossa Duae tabulae rasae in quibus nihil scriptum est (kirjaimellisesti: ”kaksi tyhjää taulua, joihin ei ole kirjoitettu mitään”).

Ryhmän nimi on peräisin Laurel ja Hardyn vuonna 1933 valmistuneesta elokuvasta Sons of the Desert. Ensimmäinen Sons of the Desertin julkinen kokoontuminen pidettiin New Yorkissa vuonna 1965, pian Stan Laurelin kuoleman jälkeen. McCaben ryhmä innoitti perustamaan paikallisia jaoksia toisiin Yhdysvaltain kaupunkeihin sekä myöhemmin Isoon-Britanniaan ja muihin maihin. Vuoteen 1971 mennessä osastoja oli jo 23. Tätä nykyä niitä on lähes 400.

Sons of the Desertia ei ole tarkoitettu tyypilliseksi Laurel ja Hardy -fanikerhoksi. Kuten John McCabe asian ilmaisi:

”On mielestäni tärkeää ymmärtää, että Sons of the Desert ei ole fanikerho. Sana ’fani’ juontuu sanasta ’fanaatikko’, enkä toivo meidän olevan sellaisia. Pidän meitä ’harrastajina’ – ihmisinä, joilla on Laurel ja Hardya kohtaan asiantuntevan tuntijan kaltainen kiintymys ja jotka suhtautuvat tähän kiintymykseen harkitsevasti, pitäen hauskuutta päämääränään ja toimintaansa ohjaavana periaatteena.”

Sons of the Desert koostuu lukuisista teltoista. Teltta on Sons-jäsenten muodostama ryhmä, joka järjestää ja toteuttaa omia tapahtumiaan (kokouksia, päiväretkiä jne.). Jokainen teltta on nimetty jonkin Laurel ja Hardy -elokuvan mukaan. Telttoja on ympäri maailmaa lähes 400 kappaletta.

Laurel ja Hardy kerho

Metro-Goldwyn-Mayer alotti 30-luvulla mainoskampanjan, jossa elokuvissa kävijöille jaettiin Laurel ja Hardy kerhopasseja ja rintaneuloja. Ensimmäinen kerho perustettiin Roomassa 1934. Seuraavana vuonna kerho perustettiin myös Ranskassa, josta tuli Euroopan suurin, yli 80.000 jäsentä. Joidenkin lähteiden mukaan Euroopan kerhoissa oli yhteensä noin kaksi miljoonaa jäsentä.

1936 Kansainvälinen konferenssi pidettiin Pariisissa ja yli 2000 jäsentä saapui paikalle seitsemästä eri maasta: Hollanti, Italia, Itävalta, Tšekkoslovakia ja jopa jäseniä sodan runtelemasta Espanjasta. Ohjelmaan kuului vierailu Louvressa, lounas Eiffel tornissa ja vastaanotto kaupungin talolla. Lisäksi pidettiin paraati ja osallistuttiin elokuvan Bohemian Girl Ranskan ensi-iltaan.

Kerho rantautui Suomeenkin saakka, valitettavasti toinen maailman sota lakkautti kerhojen toiminnan kaikkialla Euroopassa.

Sons of the Desert
”Below Zero”

Suomen ensimmäisen Sons of the Desert teltan perustivat 1998 Uolevi Kyyrö Helsingistä ja Henry Grahn Kauniaisista. He halusivat päästä Englannin 11 kansainväliseen tapaamiseen Birminghamissa, ja tähän tarkoitukseen oli perustettava oma teltta. Koska asumme kylmässä pohjolassa, tuli teltan nimeksi Below Zero. Kyseessä oli Sons of the Desert järjestön keidas #215.

Birminghamissa he tutustuivat Southendin ”Saps at Sea” teltan Roger Robinsoniin, jonka kanssa he kävivät kirjeenvaihtoa useamman vuoden. Birminghamissa Uolevi ja Henry löysivät oikean yhteyden ostaa itselleen Sans of the Desert fetsit, joita tuohon aikaan valmisti D.Touring & Co Inc, Hialeah, Florida.

Vaikka Below Zeron ei vuoden 2000 jälkeen ollut enää listattuna Sons of the Desertin aktiivilistoilla, Uolevi ja Henry jatkoivat Laurel ja Hardy harrastustaan aina Uolevin menehtymiseen saakka, vuonna 2016.

Laurel ja Hardy olivat komediaduo vuosina 1927–1955, ja siihen kuuluivat englantilainen Stan Laurel (1890–1965) ja amerikkalainen Oliver Hardy (1892–1957). He aloittivat yhteisen uransa tiiminä mykkäelokuvien aikana, mutta siirtyivät helposti uusiin äänielokuviin ja saavuttivat kansainvälistä mainetta.

Laurelin hahmo oli kömpelö ja lapsenomainen; Hardyn hahmo oli hallitseva ja hienostunut, mutta he olivat erottamattomat ystävät. Heidän tunnusmusiikkinsa, joka tunnetaan nimillä “The Cuckoo Song”, “Ku-Ku” tai “The Dance of the Cuckoos” (Hollywoodin säveltäjä T. Marvin Hatley), kuultiin heidän elokuviensa alkuteksteissä ja se tuli yhtä tunnistettavaksi heistä kuin heidän derby-hattunsa.

He esiintyivät tiiminä 107 elokuvassa, joista 32 oli lyhyitä mykkäelokuvia, 40 lyhyitä äänielokuvia ja 23 täyspitkää pitkäelokuvaa. He tekivät myös 12 vierailu- tai cameo roolia, mukaan lukien vuoden 1936 Galaxy of Stars -mainoselokuva.

Sons of the Desert on vuonna 1933 valmistunut yhdysvaltalainen niin sanottu pre-code-komediaelokuva, jonka pääosissa nähdään Stan Laurel ja Oliver Hardy. Elokuvan ohjasi William A. Seiter, ja se sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 29. joulukuuta 1933.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa elokuva esitettiin alun perin nimellä Fraternally Yours. Suomessa sen alkuperäinen nimi oli vuonna 1935 Kesäleskiä Havaijissa, joka myöhemmin muuntui muotoon Päivänpaisteisia pässinpäitä ja palautettiin takaisin alkuperäiseen nimeen vuonna 2013.

Vuonna 2012 Library of Congress katsoi elokuvan olevan ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävä” ja valitsi sen säilytettäväksi National Film Registry -kokoelmaan.

Elokuvan humoristinen käsittely aviollisista ristiriidoista heijasteli vakavia kotielämän ongelmia, joita Laurel, Hardy, Charley Chase ja ohjaaja Seiter elivät tuohon aikaan. Kulissien takana tässä kolmiviikkoisessa kuvauksessa, joka julkaistiin etuajassa ja ylitti budjettinsa 10 000 dollarilla, sekä Laurel että Hardy olivat mukana suhteissa muihin naisiin etäännyttyään vaimoistaan.

Hardy oli vieraantunut alkoholisoituneesta vaimostaan Myrtlestä, ja hänen huhuttiin tapailevan Lillian DeBorbaa, lapsinäyttelijä Dorothy ”Echo” DeBorban äitiä. Laurel puolestaan tapaili Virginia Ruth Rogersia, vaikka hänen avioeronsa ensimmäisestä vaimostaan ei ollut vielä lainvoimainen.

Kuvausten aikana Charley Chasella oli lukuisia ongelmia kotona alkoholismin vuoksi. Työpaikalla Laurel piti Chasea hyvin leppoisana, miellyttävänä ja huomattavasti hiljaisempana kuin hänen valkokangas persoonansa. Laurel kertoi, että erään harjoituksen aikana hän otti vahingossa huikan Chasen vesilasista. Se oli giniä. Vaikka Chasen esiintyminen elokuvassa on lyhyt, hänen tulkintansa rouva Hardyn juopuneesta veljestä on unohtumaton. Chase itse ei kuitenkaan pitänyt roolistaan, koska hänen mielestään se poikkesi liikaa hänen totutusta valkokangashahmostaan.

Sons of the Desert ei olisi sama elokuva ilman Mae Busch’ia ja Dorothy Christy’ä, jotka esittävät Laurelin ja Hardyn vaimoja. Laurelin vaimon rooli oli alun perin tarkoitettu Patsy Kellylle, mutta Hal Roach oli lainannut hänet **Metro-Goldwyn-Mayer**ille elokuvaa Going Hollywood (1933) varten. Elokuvan aikataulu oli jo myöhässä, kun Sons of the Desert -elokuvan kuvaukset alkoivat, joten Dorothy Christy liittyi näyttelijäkaartiin neljä päivää kuvausten alkamisen jälkeen. Mae Busch puolestaan oli jo varsin kokenut esittämään Oliverin tyypillisesti hermostunutta ja äkkipikaista vaimoa. Sons of the Desert oli Buschille neljäs kerta Oliverin vaimon roolissa.

Aavikon Poikien kokouskohtauksia elävöittämään käytettiin lisäksi useita sivuosien näyttelijöitä. Roach-studioiden musiikillinen johtaja Marvin Hatley esiintyy kerhon pianistina. Ty Parvis laulaa Hatleyn säveltämän kappaleen “Honolulu Baby”, joka on elokuvan toinen keskeinen musiikkinumero, samalla kun Charita Alden ja hula-tanssijoiden kuoro tanssivat musiikin tahdissa. Hatley sävelsi myös Sons of the Desert -järjestön hymnin.

Elokuva on täynnä viittauksia erilaisiin veljesjärjestöihin, ja mukana esiintyi monia henkilöitä, jotka kuuluivat niihin myös tosielämässä. Alussa vieraillun Oasis 13 -jaoston jäsenet olivat todellisuudessa **American Legion**in Hollywood Legion Postin jäseniä. Paraatia esittävä uutiskatsaus täydennettiin arkistomateriaalilla, joka oli kuvattu **Elks Lodge**n osavaltiokokouksessa Santa Monicassa Kaliforniassa joitakin kuukausia aiemmin. Elokuvan lehdistökansion sekä Hollywood Reporter -lehden uutisen mukaan kokousparaatin uutiskuvaan käytetyissä joukkokohtauksissa esiintyi avustajina Glendale-postin American Legionin, Hollywoodin American Legionin sekä Santa Monican Elks Lodgen jäseniä.

Stan Laurel ja Oliver Hardy ovat jättäneet lähtemättömän jäljen maapallon populaarikulttuuriin. Lukemattomat koomikkoparit ovat heidän elämäntyölleen uransa velkaa. Historiaa tuntevat taiteilijat ovat kunnioittaneet heitä lukemattomissa töissä.